*

Heli Hämäläinen Pro patria et ad gloriam Dei

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirja

Yksi vuoden parhaista

Olen juuri lukenut harvinaisen hyvän kirjan. Se on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista suomalaisista romaaneista (Lauri Mäkinen: 50/50, Siltala 2017). Alun perin tarkoitukseni oli vain silmäillä kirjaa, mutta kun olin lukenut muutaman sivun, en voinut jättää kesken. Ahmin romaanin yli 300-sivua lähes keskeytyksettä.

Sitkeän Sandran sisällissota

Heidi Köngäs on kirjoittanut inhorealistisen kurjuuden kuvauksen siitä, millainen oli Suomi sata vuotta sitten (Heidi Köngäs: Sandra, Otava 2017). Näkökulma vuoden 1918 sisällissotaan on punakaartilaisen vaimon, Sandran, ja hänen läheistensa surkea tilanne kotirintamalla.

Eletään Pohjois-Hämeessä Ylä-Väärin kylässä, kahden rintaman välissä. Taistellaan leivästä ja olemassaolosta.

Pirtupullot ratkaisivat sotakoulun paikan

Antti Tuuri kertoo uudessa dokumenttiromaanissaan (Tammikuu 18, Otava 2017), miten Ahto Sippola ja Aksel Bergman perustivat sotakoulua Etelä-Pohjanmaalle loppuvuonna 1917. Historiallisiin faktoihin perustuvaa kertomusta lukee kuin veijariromaania. Tragikoomisia piirteitä on kosolti.

Bergman oli määrätty etsimään sotakoululle sopiva paikka, jonka piti olla tarpeeksi kaukana venäläisistä varuskunnista, joita Pohjanmaallakin oli useita. Asia haluttiin pitää piilossa venäläisten häirinnältä.

Tohtori Jorma Heikkilän tapaus

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Heikkilä, 75, on mielenkiintoinen tapaus. Itse en ole häntä koskaan tavannut, mutta tiedän miehen.

Kun Heikkilä jäi vuonna 2006 eläkkeelle Neste Oilin Porvoon tuotantolaitoksen ylilääkärin toimesta, hän ryhtyi kirjailijaksi. Hän on julkaissut jo useita kirjoja ja lisää on tulossa. Vimpeli ja Etelä-Pohjanmaan Järviseutu ovat keskeisiä Heikkilän kirjoissa.

Onko kirjan suosio kirjakaupan toimenpiteillä käännettävissä?

Akateemisen kirjakaupan eläköitynyt johtaja Nyberg ruotii Akateemisen kirjakaupan romahdusta aamun uutisissa. En mene noihin pohdintoihin tarkemmin, mutta näyttää siltä, että hän unohtaa täysin maailman muutoksen, eli muutama trendi. 

Nettikauppa

Klingen muistelmasarja vertaansa vailla

Professori Matti Klingen, 80, suuri päivä oli maaliskuussa 1990. Helsingin yliopisto vietti näyttäviä 350-vuotisjuhliaan, joissa Klinge oli pääpuhujana. Hän oli juuri saanut korkean kunniamerkin, Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin, ja vuosikausien suurtyö, Helsingin yliopiston historian viimeinen eli kolmas osa oli valmistumassa.

Menneiden kesien taikaa

Kilpailu on kovaa kirjamarkkinoilla. Syksykin alkaa jo ennen kuin kesä koittaa. Kustannusyhtiö Teos teki epävirallisen Suomen ennätyksen, kun se julkaisi syksyn kustannusohjelmaan kuuluneen Pertti Lassilan romaanin etuajassa jo nyt, toukokuussa. Näin kesän kynnyksellä kirjan nimikin hieman huvittaa (Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä, Teos 2017).

Lassilan kirja on kuin raikas tuulahdus keinotekoisten kohujen ja kirjallisten rocktähtien keskelle. Vastoin yleistä trendiä tärkein ei ole kirjailijan henkilö vaan kirja.

Naiset ohittavat lukemattomat miehet

Tänä viikonloppuna (23.4.) vietetään jälleen Kirjan ja ruusun päivää, ylistetään lukemista ja kannustetaan erityisesti poikia ja miehiä kirjojen pariin. Fakta on nimittäin se, että lukemisesta on tullut naisten harrastus.

Juuri julkaistuun mainioon kirjaan (Ville Eloranta - Jaakko Leino: Sanaiset kansiot - Suomen kielen vaietut vaiheet, Gaudeamus 2017) sisältyy lyhyt luku, joka on nimeltään Lukumiehiä. Siinä osoitetaan muutamalla esimerkillä, miten lukemattomat miehet kompastuvat omiin asenteisiinsa ja hukkaavat loistavan tulevaisuutensa.

Vakoilija Pentikäisen elämä kuin elokuvaa

Yleisesikunnan luutnantin Vilho Pentikäisen loikkaus Neuvostoliittoon vuonna 1933 oli sensaatio ja vuoden suurin uutinen Suomessa. Kokenut journalisti Martti Backman on tarttunut kiehtovaan mysteeriin uudessa dokumenttiromaanissaan (Vakoojat - Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933, Gummerus 2017).

Backmanin kirja on kuin elokuvakäsikirjoitus ja Vilho Pentikäinen kuin köyhän miehen James Bond. Pentikäisen tarinaan jää yhä paljon aukkoja, joita vilkas mielikuvitus voi täydentää, mutta se tiedetään, että vakoilija rakasti autoja, naisia ja mukavaa elämää.

Leif Salmén löysi valon idästä

Takavuosien ärhäkkä tv-reportteri Leif Salmén on vaihtanut Marxin Matteukseen. Hänen uuden esseekokoelmansa (Itämainen huone, Teos 2017) yksi motto on suoraan Matteuksen evankeliumista: "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!"

Matteuksen viitoittamalla tiellä eläkeläinen Salmén, 65, tarkkailee nykyisin maailmaa Savon pikku Pariisista, Joroisilta, minne hän on rakentanut oman Orienttinsa. Hän kirjoittaa, että "tila, joka minua ympäröi, on kadonneen Orientin kuvitelmaksi muutettu vinttikamari".

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä