Heli Hämäläinen Pro patria et ad gloriam Dei

Kaikki blogit puheenaiheesta Vanheneminen

Roihuava nuotio ja hiipuva hiillos

Mitä ajattelen ikääntymisestäni? Olen tällä vuosikymmenellä ymmärtänyt, että ihmisen elämä on parhaimmillaan kuin hyvin puhtaasti palava nuotio. Nuotiossa pitää olla hyvät puut ja se syttyy hitaasti, palaen suurella liekillä, hiipuen vähitellen hiillokseksi ja lopulta tuhkaksi. Nyt ajatellen olen saanut vielä syvyyttä tähän muutama vuosi keksimääni nuotio-metaforaan. Haaveeni on, että tunnen joskus hiilloksena hehkuessa palaneeni hyvin voimallisesti.

Vanhan mummon kaappikello raksutti!

Olipa kerran mummo, jolla oli ulkosesti kaikki hyvin. Mutta mummosta oli tullu kiekkunen, itteensä ittekki kyllästyny mummo, jolla oli keittiön pöyllä niin paljon tavaraa kuin siihen ikinä mahtu. Ne tavarat oli muistoja, kiiltokuvia, kirjoja, kortteja, koriste-esinheitä ihan mitä vaan vanhaa ja entistä. 

Sielä se mummo pöytänsä ääressä kuulkaa itkeskeli. Se kärsi, oli yksinäinen ja yliherkkä ihan joka asialle. Sitä ei kukhan jaksanu, siellei ollu kavereita ja naapurikki vältteli sitä. 

Kesä!

Kesä on meillä taas ja vihreän luonnon huuma. Ei haittaa mopopoikien pärinät metsäteillä, kyllä sekaan mahtuu. Koira juoksee kuono maata viiltäen ja minä perässä nenää niiskuttaen. Pieni allergianuha ei estä metsän tuoksuista hullaantumista.

Tämän kesän alku on minulle niin mones kymmenes, että pitäisi minun jo tietää, mutta ihmeeltä tämä jälleen tuntuu. Tai oikeastaan: nyt se vasta ihmeeltä tuntuukin! Huomaan yllättäen ihmetteleväni uuden kesän ihmeellisyyttä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä